Syyskokouksenjulkilausuma.

Muistisairaat ovat meidän kaikkien asia. Muisti on meidän yhteinen asia.

Jokaisella muistisairaalla ihmisellä on oikeus ihmisarvoa kunnioittavaan ja elämänlaatua ylläpitävään tukeen ja hoitoon. Hoito- ja palveluketjujen toimivuus on muistisairaiden ihmisten ja heidän läheistensä tuen, hoidon palveluiden kehittämisessä tärkeä huomioon otettava laatutekijä. Yhtäältä palveluketjut katkeavat herkästi ja toisaalta suurimmat laatupuutteet osuvat eri palveluiden rajapinnoille ja siirtymiin, ns. harmaalle alueelle. Toimiva hoito- ja palveluketju liittää sosiaalitoimen, perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen palvelut eheäksi kokonaisuudeksi ja turvaa muistisairaalle ihmiselle ja hänen läheiselleen tukea ja palveluita saumattomasti muistisairauden edetessä: oikeat palvelut, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Hoito- ja palveluketjujen johtaminen edellyttää yhteisesti sovittuja, eri osapuolten tiedossa olevia tavoitteita sekä selkeitä ja dokumentoituja vastuun ja työnjakoja.

Kotikaupungissamme muistisairaita ja heitä hoitavia omaisia on yhä enemmän. Omaishoidon merkittävyys täytyy heijastua myös päättäjien ratkaisuissa. Talousarvioon on lisättävä enemmän varoja omaishoidon tukeen ja myös koko hoito- ja palveluketjun vahvistamiseen asiantuntevalla osaamisella esim muistikoordinaattorin lisäämisenä, nythän on vain yksi, joka on muistipoliklinikan kasvavan työmäärän sitomana. Tiedossani on useita valituksia omaishoidon tuen epäämisestä kun rahat on loppu. On ymmärrettävä, että kasvava määrä muistisairaita lisää omaishoitajuutta, meillä on mahdollisuus käyttää laskureita suunnittelutyössä. Loppumetreillä lasku on suurempi, jos omaiset lopettavat arvokkaan työn uupuneina ja itse sairastuneina.

Kolmannen sektorin osalta tilanne on kestämätön, kun se joutuu akuuttitilanteisiin vastaamaan ohjauksella, mikä selkeästi kuuluu terveydenhoidon tehtäviin. Tietooni on tullut myös ikävä asenne muistisairaiden kohdatessa tapaturman ja hoitoratkaisuissa jopa tärkeät murtumaleikkaukset jätetään tekemättä viittaamalla muistisairauteen. Juuri heidän toimintakyky ja elämänlaadun ylläpito tulee olla vahva peruste. En puhu iäkkäiden muistisairaiden vaan ns nuorten alle 65-vuotiaiden ihmisten tasapuolisesta kohtelusta. Toivottavasti tilanteet ovat jo hoidettu asianmukaisesti. Muistisairaat ovat meidän kaikkien asia, ja muisti on meidän kaikkien yhteinen asia.